Suomi24:n kirkkocafe-huoneessa on viime aikoina usein keskusteltu helvetin oikeudenmukaisuudesta. Monien ateistien mielestä helvetti on rangaistuksena kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Monien kristittyjen mielestä Jumala ei toimi epäoikeudenmukaisesti tuomitessaan ateistit helvettiin, koska ateistit ovat itse sinne halunneet.
Tässä kysymyksessä uskovien ja ei-uskovien moraaliset intuitiot näyttävät huomattavasti eroavan. Allekirjoittaneen mielestä ikuinen kidutus helvetissä on lähes itsestäänselvästi epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta. Monien kristittyjen intuitio (tai heidän tulkintansa siitä) ilmeisesti osoittaa päinvastaiseen suuntaan.
Mikä helvetissä tarkalleen ottaen rikkoo moraalista intuitiota? Keskeinen syy lienee helvetin ikuisuus. Koska ihminen ehtii elämässään tehdä vain äärellisen määrän pahaa, tuntuu kohtuuttomalta rangaista ihmistä ikuisella, ts. äärettömällä rangaistuksella. Voidaan muotoilla seuraava moraalinen periaate
Kohtuullisen Rangaistuksen Periaate (KRP):
Mitä tahansa väärää tekoa kohti on olemassa jokin rangaistuksen suuruuden raja, jota suuremmat rangaistukset ovat kohtuuttomia ja epäoikeudenmukaisia.
Ainakin allekirjoittaneen mielestä KRP vaikuttaa intuitiivisesti selvältä. Periaatetta voidaan havainnollistaa monilla käytännön esimerkeillä. Jos esimerkiksi nuori varastaa kaupasta tupakka-askin, vaikuttaisi kohtuulliselta tuomita hänet viikoksi kotiarestiin. Sen sijaan vaikuttaisi kohtuuttomalta lukita hänet viideksi vuodeksi kellariin. Vaikka lienee vaikea määritellä tarkasti kohtuullisen ja kohtuuttoman rangaistuksen rajaa, ainakin jossain kohtaa on jokin raja, jota suuremmat rangaistukset ovat kohtuuttomia.
Myös oikeuslaitoksen toiminta tukee KRP:tä. Lainsäädännössä on tarkoin määritelty maksimirangaistukset erilaisille rikoksille. Yhteiskunta investoi huomattavia rahasummia oikeuslaitoksen toimintaan. Oikeuslaitoksen eräs keskeinen tehtävä on määrittää rikollisille oikeudenmukaisesti sopivan suuruiset rangaistukset. Miksi oikeuslaitos näkisi tämän vaivan, jos kohtuullisen rangaistuksen periaate ei olisi olennainen osa moraalitajuamme?
Mutta ikuinen helvetti näyttää olevan ristiriidassa KRP:n kanssa. Ihmisen viruessa helvetin tulessa ikuisesti hänen vastaanottamansa rangaistus ylittää aikojen kuluessa minkä tahansa kuviteltavissa olevan rajan. Tässä ei ole kysymys siitä kuinka rangaistuksen kohtuullisuuden raja määritellään – vaikka raja määriteltäisiin miten tahansa, se tulisi lopulta ylitetyksi.
Asiaa voidaan havainnollistaa kuvitteellisella esimerkillä. (Vastaavanlainen esimerkki esiintyi jossain kristillisessä kirjassa, jonka nimeä en valitettavasti muista.) Kuvitellaan että lintu vie kerran tuhannessa vuodessa nokassaan yhden hiekanjyväsen Saharan autiomaasta Atlantin valtamereen. Lukemattomien miljoonien vuosimiljardien kuluessa lintu on tyhjentänyt hiekasta koko Saharan. Tämän jälkeen lintu kuljettaa mereen yhden hiekanjyvän Kalaharin autiomaasta. Samalla Sahara täytetään hiekalla uudelleen. Aina kun lintu on tyhjentänyt Saharan, se vie yhden hiekanjyvän Kalaharista, minkä jälkeen se aloittaa uudelleen Saharan tyhjentämisen. Lukija voi yrittää hahmottaa sielunsa silmin sen ajanjakson käsittämättömän suunnattomuuden, jonka kuluttua myös Kalahari on tyhjennetty. Vielä tässäkin vaiheessa ei-uskovaiset viruvat helvetin tulessa, kärsimässä rangaistusta maanpäällisen elämänsä synneistä. Esitän tätä lukeville uskoville haasteen; tutkiskelkaa rehellisesti omaatuntoanne ja pohtikaa, onko lähipiirissänne ketään ateistia, joka ei olisi viimeistään Kalaharin tyhjennyttyä saanut mielestänne riittävän pitkää rangaistusta? Ja jopa tässä esimerkissä havainnollistettu lähes sanoinkuvaamattoman pitkä ajanjakso olisi vain vähäinen alkusoitto helvetissä olevien kärsimyksille.
Kristittyjen vastaukset helvetin epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan jakautuvat kokemukseni mukaan kolmeen ryhmään. Ensimmäisen vastausmallin mukaan KRP ei ole sovellettavissa Jumalaa vastaan tehtyihin rikoksiin. Koska Jumala on ääretön, myös jokainen Häntä vastaan tehty rikos on äärettömän vakava ja ansaitsee äärettömän rangaistuksen.
Tässä vastausmallissa näen keskeisenä ongelmana, että väärän teon vakavuus ei näytä lisääntyvän kohteen suuruuden mukaan. Teen enemmän väärin lyödessäni lasta kuin lyödessäni Vitali Klitschkoa. Teen enemmän väärin potkaistessani kissaa kuin potkaistessani sarvikuonoa. Vastaavalla tavalla Jumalaa vastaan tehty rikos lienee pienempi kuin ketään muuta vastaan tehty rikos. Jos pilkkaan lähimmäistäni ja osun hänen itsetuntonsa heikkoihin kohtiin, hän loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Jos pilkkaan Jumalaa, Hänen itsetuntonsa vuorenvarmasti kestää pilkkasanani. Yleensä ottaen paha teko näyttää sitä vakavammalta, mitä pienempää ja haavoittuvampaa kohdetta vastaan se tehdään. Koska Jumala on suurin ja kestävin olento, Häntä vastaan tehdyt pahat teot voidaan nähdä vakavuudeltaan kaikkein vähäisimpinä.
Toisen vastausmallin mukaan inhimillinen oikeustaju ei sido Jumalaa. Vaikka ääretön rangaistus rikkoisikin ihmisen oikeustajua, ihminen ei voi mennä kertomaan Jumalalle mikä on oikein ja väärin. Tässä vastauksessa on mielestäni ongelmana, että ihmisen moraalitaju on (kristinuskon mukaan) Jumalan luoma. Toisin sanoen omatunto on Jumalan ääni ihmisen sisimmässä. Tällä perusteella vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, että ihmisen oikeustaju olisi vakavassa ristiriidassa Jumalan oikeustajun kanssa. (Tätä asiaa olen pohtinut tarkemmin Maailman Ominaisuudet –Argumentin yhteydessä, alaluvussa ”Jumala moraalin määrittäjänä”.) Jos ääretön rangaistus on oikeudenmukainen, Jumala olisi sekä halukas että kykenevä luomaan ihmisen moraalitajun siten, että ihminen näkee sen oikeudenmukaisena. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että näin ei ole asian laita. Suuri osa ihmisistä kokee äärettömän rangaistuksen äärimmäisenä epäoikeudenmukaisuutena.
Kolmannen vastausmallin mukaan helvetti ei ole epäoikeudenmukainen, koska kaikki helvettiin joutuvat ovat itse halunneet sinne ja ovat itse valinneet sinne menemisen. Esimerkiksi ateistit valitsevat helvetin kieltäytyessään uskomasta Jumalaan. Mutta tässä vastausmallissa näyttää olevan useitakin vakavia ongelmia. Ensinnäkin, kohtuuton rangaistus pysyy kohtuuttomana, vaikka rangaistava yksilö itse haluaisi sitä. Jos esimerkiksi myymälävaras haluaisi itselleen elinkautista vankeusrangaistusta, oikeusjärjestelmä toimisi väärin tuomitessaan hänet sellaiseen. Toisekseen näyttää absurdille olettaa ateistien valitsevan helvetin. Koska ateisti ei usko helvetin olemassaoloon sen enempää kuin Jumalaankaan, hän ei voi tietoisesti valita helvettiä.
Asiaa voidaan havainnollistaa hypoteettisella esimerkillä. Oletetaan, että kristityt kuoleman jälkeen havaitsevat Islamin olevan oikea uskonto ja Allahin olevan ainoa oikea Jumala. Jos Allah tuomitsisi kristityt ikuiseen helvettiin siksi, että kristityt eivät ole uskoneet häneen, veikkaan useimpien kristittyjen näkevän tuomion epäoikeudenmukaisena. Useimmat kristityt kysyisivät ”Miksi et ilmoittanut itseäsi niin selvästi, että olisin tiennyt sinun olevan oikea Jumala?” Koska kristityt eivät usko islamilaiseen maailmankuvaan, he eivät ole voineet valita islamin kuvaamaa helvettiä. Vastaavalla tavalla ateistit eivät usko kristilliseen maailmankuvaan, joten he eivät voi valita kristinuskon kuvaamaa helvettiä. Jos ihminen yrittää parhaan kykynsä mukaan etsiä totuutta, ja siitä huolimatta erehtyy, häntä ei ole kohtuullista rangaista erehtymisestä.
Monet kristityt vastaavat tähän ajatuskokeeseen, että ajatuskoe on mahdoton, koska Allah ei ole olemassa. Mutta mielestäni ajatuskokeen merkityksellisyys ei riipu siitä onko Allah tosiasiassa olemassa. Koska moraalisten periaatteiden tulee olla mahdollisimman yleispäteviä, moraalisessa keskustelussa on täysin sallittua vedota hypoteettisiin, tosiasioiden vastaisiin ajatuskokeisiin. Esimerkiksi kysymys ”jos olisin Suomen kuningas, olisiko minulla oikeus teloittaa poliittiset vastustajani” on täysin mielekäs, vaikka tosiasiassa en ole Suomen kuningas.
Jotkut kristityt ehkä arvelevat, että ateistit eivät yritä parhaan kykynsä mukaan löytää totuutta, vaan he itsekin sisimmässään tietävät Jumalan olevan olemassa, mutta kieltäytyvät uskomasta ylpeytensä tai syntiin mielistymisensä vuoksi. Mutta tämäkään vastausmalli ei vaikuta kestävältä. Monien ateistien mielestä on olemassa vahvaa todistusaineistoa Jumalan olemassaoloa vastaan. Siksi uskosta ”kieltäytyminen” on ainakin osalle ateisteista ainoa rehellinen vaihtoehto. Jos kuitenkin on olemassa jonkinlainen oikeamielinen jumaluus, hän tuskin palkitsisi ketään epärehellisestä uskomisesta. Useimmat kristityt luullakseni väittävät, että vahvaa todistusaineistoa Jumalan olemassaoloa vastaan ei ole olemassa. Tässä tapauksessa kristittyjen pitäisi vastata ateistien argumentteihin – esimerkiksi tällä sivustolla esitetyt argumentit.
Krtistittyjen keskuudessa esiintyy erimielisyyttä siitä opettaako Raamattu ikuisesta helvetistä. Ainakin 7. päivän adventistit uskovat helvetin merkitsevän lopullista kuolemaa, toisin sanottuna lopullista tietoisuuden lakkaamista. Allekirjoittaneen mielestä tämä on yleiseen tulkintaan nähden huomattavasti kestävämpi tulkintatapa. Mikäli Raamattu opettaa ikuisesta helvetistä, siihen liittyvät moraaliset ongelmat mielestäni heikentävät olennaisella tavalla oletusta, että Raamattu olisi kaikkitietävän ja täydellisen hyvän olennon viesti ihmiskunnalle.
“Ikuinen” helvetti on myös loogisesti tai korkeamman tieteen kannalta virheellinen käsite, koska vain Taivas on ikuinen, eli ajan tuolla puolen.
Ikuisuudessa ei ole kärsimystä. Miksi? Koska se on ajan tuolla puolen ja sitä kautta kärsimyksen tuolla puolen.
Ei ole olemassa ikuista aikaa, on vain suunnattoman pitkiä ajanjaksoja. Ja tästä on myös helvetissä kyse. Suunnattoman pitkästä ajanjaksosta - nk. aioonista.
Helvetissä on kyse kierrosta, joka on läsnä kaikessa: elämän ja kuoleman syklin toisesta puolesta - psykologisella tasolla. Kaikki olemassaoleva kiertää syntymän, kehityksen, kukoistuksen, rappeutumisen ja kuoleman kehää, niin myös psyykkinen olemassaolomme.
Todellisen, jumalallisen olemuksemme on psyykkisen elämämme ympäröimä, ja tuo psyykkinen elämä siirtyy normaalisti helvettiin (alempiin ulottuvuuksiin) sen jälkeen, kun sen kierto tässä fyysisessä ulottuvuudessa on tullut päätökseen.
Välttääksemme helvetin meidän tulisi puhdistaa psyykkinen olemassaolomme maan päällä ollessamme ja vapauttaa jumalallinen olemuksemme niin, että voidaan sanoa: Minä ja Isä olemme yhtä.
Ihmiselle on ilmoitettu Jumalan olemassaolo Hänen sanassaan. Jumala haluaa, että kaikki pelastuu ja pääsee Hänen yhteyteensä. Tietoinen valinta hylätä armo ja pelastus on ihmisen vapaan tahdon varassa. Me ei voi ansaita taivaspaikkaa, vaan se on puhtaasti ja ainostaan armon varassa lahjana. Siihen riittää usko Jeesukseen. Spekulaatiot tietoisen hengellisen valinnan seurauksista ei ole mikään keskustelu, koska Jumala on. Ja Jumala on kaikkivaltias, armollinen Jumala. Ihmisen ei tarvitse miettiä ikuista eroa Jumalasta (helvetti), koska kaikille on annetu tieto Hänen sanassaan. Olishan todella typerää ja tyhmää olla uskomatta Luojaamme!!! M.O.T
Kiitoksia Esalle kommentista.
“Ihmisen ei tarvitse miettiä ikuista eroa Jumalasta (helvetti), koska kaikille on annetu tieto Hänen sanassaan. ”
Voi olla että joidenkin uskovaisten näkökulmasta helvettiä ei tarvitse miettiä. Minä kuitenkin olen miettinyt sitä. Jumalan oikeudenmukaisuuteen liittyvät ongelmat lienevät kristinuskon kannalta olennaisia, ainakin mikäli uskova haluaa jäsentää uskoaan myös rationaalisesti, ei vain sokeaan uskoon tukeutuen. Ateistin näkökulmasta oletetun Jumalan epäoikeudenmukaisuus lienee vahva peruste olla hyväksymättä kristinuskoa. Kukaan ateisti tuskin muuttaa mieltään siksi, että kristitty ilmoittaa olevan typerää olla uskomatta Luojaamme. Tuskin kristittykään muuttaa mieltään ateistin väittäessä uskomista typeräksi.
Olen uskova,ja mietityttänyt on Helvetissä oleva ikuinen kärsimys.Mietityttää myös Raamatun oma kuvaus Jumalan luonteesta joka on ristiriidassa uskovien ikuisen kärsimysopin ja sadistisen Jumalakuvan kanssa.Laitan tähän tämän raamatunkohdan joka on usein mielessäni ajatellessani ikuista rangaistusopin mielekyyttä ja oikeudenmukaisuutta.Etenkin tuo psalmin kohta”Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.”Tuli helvetissä on Jumalan vihan maljasta tullutta rangaistusta,kuitenkin Hän sanoo ettei vihaa iäti.
Psalmi 102
Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.